Irakilainen ruokakulttuuri hiipii keittiöömme. Tai oikeastaan rynnii. Nam. Ensimmäisenä meille valmistettiin biryani: mausteinen riisistä, perunasta, kanasta, porkkanasta, pähkinöistä, rusinasta ja vaikka mistä koottu ”torni”. Harmi etten tajunnut ottaa kuvaa! Ruoka oli herkullista – ja valtavan rasvaista. Pannulle jäi sentin kerros öljyä, valehtelematta. Jopa lapsille maistui, ja se on sentäs jotain!
Seuraavaksi laitettiin ”macaroni Iraqi”. Makaronin kaveriksi tuli tomaattimurskaa, paprikaa, porkkanaa, perunaa ja jälleen kovasti mausteita. Ruokaan olisi kuulunut myös liha, mutta tässä kohdassa J. hokasi että paikallisen supermarketin valikoimaan ei kuulu halal-liha. Syötiin siis ruoka kasvisversiona, lisättiin vähän fetaa ja kauhottiin suuhun leivällä. Herkkua tämäkin.
J:llä oli tieto että naapurikunnasta löytyy kauppa jossa myydään niitä kamoja joita meidän marketista ei löydy. Sinne siis. Isäntä hehkui onnesta löydettyään edukkaasti 5kg säkin basmatiriisiä ja erilaisia lihoja. J. oli tyytyväinen löydettyään irakista tuttua ohuen ohutta rakettispaghettia, etäisesti naan-leipää muistuttavia leipäsiä ja sumak-maustetta. Jälkimmäistä laitetaan salaattiin suolan kera (tähän täytyy vielä vähän totutella). Samalla reissulla käytiin myös siellä omassa supermarketissa ja löydettiin vahingossa pakastealtaasta halal-lammasta (siinä oli sellainen halal-merkki, uusi tuttavuus luomun, reilun kaupan, hyvää Suomesta ja monen muun rinnalle). Entinen kasvissyöjä sisälläni vähän vikisee, mutta toisaalta näen falafelintuoksuisia unia ja haaveilen mehevästä baklavasta…
Myös muita ruokakulttuurin eroja on jaettu. Irakissa kuulemma syödään vain kevyt aamiainen, lounas joskus kolmen aikaan ja päivällinen illalla yhdeksän pintaan. Ruoka otetaan tarjoiluastiasta omalle lautaselle käsin tai omalla lusikalla, haarukkaa ja veistä käytetään vain ravintolassa. Totesimme että pyrimme näissä kohdin kuitenkin suomalaisen tapakulttuurin noudattamiseen. Sitä kai se kotouttaminen on…
Ollaan me toki valmistettu myös suomalaisia ruokia. Lohikeitto oli kuulemma hyvää, aika moni muu juttu ei ehkä niinkään (ei J. niin toki sano, mutta on välillä aika vähäruokainen). Kaikki makea tekee kauppansa hyvin. J. oli kovin mielissään siitä että meillä juodaan teetä – hän oli luullut että suomalaiset juovat vain kahvia. Kerroimme että meidän perhe on tässä kohtaa poikkeus… Piakkoin J:n alaikäiset veljet kylään. Tarkoitus olisi valmistaa irakilaisia ruokia ja suomalaista pullaa. Saas nähdä mikä maistuu ja kenelle…