Uuden edessä – saammeko kotiimme L:n?

Reilu vuosi J:n lähdön jälkeen olemme jälleen avaamassa kotimme ovia. Tällä kertaa kyse ei ole kotimajoituksesta, vaan alaikäisen yksin maahan tulleen pakolaisen turvaperheeksi ryhtymisestä. On hurjaa ajatella, että Suomeen asti on tullut hyvinkin pieniä lapsia ilman vanhempiaan, jopa ilman yhtäkään sukulaista. Nyt näille lapsillekin on annettu turvapaikkapäätöksiä, ja moni on saanut pakolaisstatuksen Suomesta. Pienimmät lapset on pyritty sijoittamaan perheisiin, mutta isommista moni asuu jonkinlaisissa perhekodeissa (tarkempi termi on minulta vielä oppimatta) muiden turvapaikan saaneiden nuorten kanssa. Siellä heistä pidetään hyvää huolta, mutta kontakti suomalaiseen perhe-elämään saattaa jäädä muodostumatta.

Tähän tarpeeseen vastaa kummi- tai turvaperhetoiminta. Diakonissalaitos on pyörittänyt Helsingissä tällaista toimintaa jo 1,5 vuotta, ja nyt Espoon Järjestöjen Yhteisö (EJY) on saanut rahoituksen vastaavaan hankkeeseen. Kuulimme hankkeesta männäviikolla ja innostuimme heti: tässä on merkityksellinen mutta hyvin hallittu ja tuettu projekti! Haluamme olla mukana!

Idea on, että L (=lapsi) ei asuisi meillä vaan perhekodissa, ja vierailisi meillä välillä viettämässä ihan tavallista suomalaista elämää. Ruoanlaittoa, yhdessäoloa, koiralenkkejä, tietokonepelejä tyttärien kanssa tai jotain. Vastuu Lapsen arjesta ja elämästä säilyy hänen asuinyksikössään, mutta me saamme tutustuttaa häntä suomalaisiin tapoihin ja tarjota perheen lämpöä muutaman kerran kuussa.

Bongasin linkin facessa lauantaina ja keskiviikkona olimmekin jo ensimmäisessä koulutuksessa. Hanke vaikuttaa ihanan koordinoidulta ja harkitulta: on kaksi palkattua työntekijää jotka järjestävät koulutuksia, saattavat ihmisiä yhteen ja tarjoavat tukea. On virkistystoimintaa ja työnohjausta meille vapaaehtoisillekin. Tässä ei tarvitse tuntea itseään yksinäiseksi, eksyneeksi tai vähän epätoivotuksi, niin kuin usein vapaaehtoistoiminnassa. Hienoa! Erityisen hienoa, että tällaisille hankkeille on alkanut löytyä rahoitusta.

Ensimmäinen koulutus oli varsin vaikuttava. Reilun viikon kuluttua hankkeen työntekijä vierailee kodissamme haastattelemassa koko perhettä. Sitä ennen pitäisi tilata rikosrekisteriotteet – kun lasten kanssa työskennellään pitää sekin puoli tietysti olla kunnossa. Haastattelussa kuullaan sitten tarkemmin käytännön asioista ja haarukoidaan sitä millainen lapsi meille sopisi. Tyttärien mielestä heidän ikäisensä tyttö. Olen yrittänyt sanoa että todennäköisemmin kohdalle sattuu teini-ikäinen poika, mutta se tuntuu olevan absoluuttinen nounou. Katsotaan. Tässä hankkeessa mukana on 12-21-vuotiaita pakolaislapsia. Tai nuoria, miten sen sitten haluaa ajatella. Me emme kuitenkaan pelkästään itse päätä kenet saamme kummilapseksi, vaan myös lapsi itse saa vaikuttaa siihen millaisen perheen haluaa. Jännityksellä odotamme. Askel kerrallaan, mutta ehkä jo ennen kesää perhe saa vahvistusta. Uusi seikkailu alkaa…

P.S. EJY:n turvaperhetoimintaan haetaan uusia perheitä. Monenlaiset perheet ovat tervetulleita. Vink vink…

Mainokset